Heippa vaan taas! Oltiin Lahdessa näyttelyssä, ja hyvin meni, sain sertin. Yllätys oli kyllä, kun tuomari pyysi minut ja jonkun toisen kissan vielä erikseen luokseen. Ei kuulema tiennyt vielä kumman ottaisi TP valintaan. Se toinenhan sitten pääsi, kun minulla ei ole vielä tarpeeksi leveä naama, ja pyh, sanon minä. Mamma kertoi minulle sitten, että se toinen kissa olikin minun ja Tiltun äiti. Se on kyllä sitten tietysti ymmärrettävää, että hän pärjäsi, koska olemmehan me häneltä perineet nämä hienot linjat, isiä unohtamatta tietenkin. Tässä kuva Netta emosta myös. Me ollaan tässä ruokaa pyytämässä palvelijalta, Tiltu edessä ja minä takana, tiedoksi niille jotka ei tunnista meitä, kun olemme kuulema niin saman näköisiä. Minä lähdenkin toukokuussa sitten Tallinnaan näyttelyyn, ja se on ensimmäinen ulkomaan matkani.Toivottavasti nuo palvelijat ei hukkaa minua tai unohda laivaan, kun ovat kovin tohkeissaan matkasta. Tiltulla on sitä ennen kaksi näyttelyä suomessa, saas nähdä miten meidän villikko pärjää. Minua ainakin Tiltu yrittää komentaa kovasti, mutta en anna periksi sen tempuille. Meillä menee muuten hyvin Tiltun kanssa, leikimme ja painimme välillä. Tassutellaan taas.